Varhaiskasvatus
Lapsen tuen tarpeen arvioinnin lähtökohtana varhaiskasvatuksessa on vanhempien ja kasvatushenkilöstön havaintojen yhteinen tarkastelu tai lapsen aiemmin todettu erityisen tuen tarve. Lapsi voi tarvita tukea fyysisen, tiedollisen, taidollisen tai tunne-elämän tai sosiaalisen kehityksen osa-alueilla eripituisia aikoja. Tuen tarve voi syntyä myös tilanteessa, jossa lapsen kasvuolot vaarantavat tai eivät turvaa hänen terveyttään tai kehitystään. Lapsen tuen tarvetta arvioitaessa olennaista on tunnistaa ja määritellä lapsen yksilölliset toimintamahdollisuudet eri ympäristöissä ja erilaisissa kasvatuksellisissa tilanteissa sekä niihin liittyvät tuen ja ohjauksen tarpeet. Tavoitteena on ennaltaehkäistä lapsen tuen tarpeen kasautumista ja pitkittymistä.

Esi- ja perusopetus
Jos lapsi vammaisuuden, sairauden, kehityksessä viivästymisen, tunne-elämän häiriön tai muun niihin verrattavan syyn vuoksi ei kykene suoriutumaan yleisopetuksessa, hänet voidaan ottaa erityisopetukseen esiopetuksen aikana ja oppivelvollisuuden alkaessa tai siirtää myöhemminkin eri vuosiluokilla. 

Oppilaasta ja hänen kasvuympäristöstään voidaan tehdä psykologinen tai lääketieteellinen tutkimus tai sosiaalinen selvitys jo varhaiskasvatuksen aikana ja myös tarvittaessa myöhemmin esi- ja perusopetuksen aikana. Lisäksi voidaan hankkia eri terapeuttien (esim. toimintaterapeutti, puheterapeutti ja fysioterapeutti), muiden asiantuntijoiden (psykologi, lääkäri) ja lasta opettavien opettajien (esim. puheeseen, lukemiseen ja kirjoittamiseen erikoistuneen erityisopettajan) lausunnot.

Päätöksen erityisopetukseen siirtämisestä tekee oppilaan asuinkunnan johtosäännössä määrittelemä viranomainen. Perusopetuslain mukaan oppilaan ottaminen tai siirtäminen erityisopetukseen edellyttää aina neuvottelua oppilaan huoltajan kanssa. Jos päätös erityisopetukseen siirtämisestä tehdään vastoin huoltajan suostumusta, huoltaja voi valittaa päätöksestä lääninhallitukseen.